Uuden vuoden päivänä halusin käydä mökillämme. Oli sateista ja lämmintä. Talvesta ei tietoakaan. En muista vastaavaa tammikuuta. En tosin talvea ole ehtinyt vielä kaivatakaan, mikäs on kävellessä vihertävän luonnon keskellä raikkaassa ja hapekkaassa ilmassa. Vettä tihutteli hiljalleen taivaalta ja lämpimät sadepisarat putoilivat hiljaa kasvoille.
Vanha pyörä vartioi mökin portilla.
Vesi oli noussut ja peittänyt miltei koko nurmikkomme.
Oravilla riittää käpyjä nakerrettaviksi.
Yritin bongata muutamia lintuja isäni kanssa. Saalis jäi tällä kertaa laihaksi, vain korppi liiteli mökin yllä.
Mökillemme on kertynyt paljon ihania vanhoja astioita ja esineitä. Arabian astiat on ripustettu keittiöön esille.
Normaalisti tammikuussa terassilta on näkymä lumen ja jään peittämään jokeen. Tänä vuonna saamme katsella vuolaana virtaava vettä ja seurata kuinka luonto vasta alkaa vastaanottamaan talvea. Muutaman viime talven ankaruudesta johtuen en kuitenkaan valita, varmasti ehdimme vielä moneen kertaan tänäkin talvena toivoa sitä kevään tuloa 🙂
